Tiukkoja neuvotteluja Genevessä

Viikon mittainen hengähdystauko "tanskalaisesta todellisuudesta" Alppien keskelle oli nähtävästi paikallaan. Tunsin yllättävää helpotusta ja iloa huomatessani voivani kommunikoida ihmisten kanssa vaivatta heti astuttuani Sveitsin kamaralle. Tästä syystä pohdinnoissani tulevista mahdollisista kotikaupungeista täytyy myöntää, että tilanne kaksintaistelussa Kööpenhamina - Geneve on 0-1. Muutoin Geneve tuntuu liikkuvan hyvinkin samassa kokoluokassa Kööpenhaminen kanssa ja molemmissa on miellyttävästi luonto läsnä (tosin Geneve uskomattomine Alppinäkymineen painii kyllä ihan omassa sarjassaan).

Genevessä huomaa välittömästi ettei nyt olla EU:ssa. Passit tarkistetaan huolella tullessa ja lähtiessä, ja yhteiskuntaa eivät määrää direktiivit vaan normaali elämä. Tästä syystä on huomautettava, että Euroopan parhaat lastenpuistot löytyvät mielestäni juuri Sveitsistä(kuvamateriaalia tulossa). Miinuspuolena tästä on EU:n kahviloiden ja pubien tupakointikiellon puuttuminen (CPH-GVA 1-1).

Pääasiallinen syy tähän vierailuun ei kuitenkaan ollut mikään loma vaan "firman" seminaari ja kokous. Oli hienoa tulla muistutetuksi jälleen kerran järjestömme suuruudesta ja päästä taas siihen fiilikseen, että nyt ollaan tekemässä jotain "maailmaa mullistavaa". Vain aika näyttää päästäänkö niihin tavoitteisiin tällä kaudella.

Laskiaisriehaa

Useamman viikon odotus valtiotieteellisen vaihtareiden kv leiristä toteutui vihdoin, kun noin kuusikymmentä opiskelijaa pakattiin busseihin perjantaina ja kuljetettiin toiselle puolelle zealandin saarta mökkeilemään laskiaisen merkeissä.

Tanskassa laskiaisperinteet poikkeavat jossain määrin totutusta. Tanskalainen laskiainen yhdistää pohjoismaisia piirteitä ja Keski-Eurooppalaisia karnevaaliperinteitä. Laskiaista varten pukeudutaan noidiksi, prinsessoiksi tai vastaavaksi ja lapset kiertävät ovelta ovelle pyytämässä karkkia. Tämänvuoksi tanskalaiset itse kuvaavat laskiaista eräänlaiseksi halloweeniuksi.

Ehkä kaikkein oudoin lisä totuttuihin perinteisiin on "kissan hakkaaminen" eli eräänlainen piñata. Puinen tynnyri on täytetty karkilla ja sitä hakataan pesäpallomailan tapaisella kepillä. Tarinan mukaan alunperin tynnyrissä oli musta kissa ja tarkoituksena oli poistaa huonoa onnea, minkä symboli kissa oli. Tämä hieman raakalaismainen tapa on kuitenkin onneksi muuttunut humaanimpaan suuntaan ja jäljellä on enää menneistä muistuttava outo nimi. Kummastusta aiheutti myös tanskalainen versio laskiaspullasta. Pulla oli täytetty vanilija kreemillä ja päällystetty vaaleanpunaisella sokerikuorutteella. Ei kuitenkaan yhtään huonompi kuin meidän perinteinen.

Seuraavan viikon allekirjoittanut ottaa lomaa Tanskasta ja matkustaa Geneveen punaisen ristin merkeissä.

Tanskalainen talvi

Talvi on saapunut. Lunta on sadellut jo viikonpäivät ja lämpötila on laskenut pakkasen puolelle. Suomalainen ehti jo iloita kunnon talven puuttumisesta, mutta on joutunut pettyneenä tunnustamaan asuvansa silti pohjoismaassa. Talvessa sinänsä ei ole mitään vikaa, vaan ärsytystä aiheuttaa tanskalaisten kyvyttömyys tehdä taloista asumiskelpoisia myös pakkasilmoilla. Ikkunat ovat yleensä yksikerroksisia, tai jos kerroksia on kaksi, ovat ikkunat yli 50 vuotta vanhat eikä eristystä näy missään.

Allekirjoittanut on tähänasti iloinnut huoneen erkkeri-ikkunoiden tuomasta valosta, mutta joutunut kohtaamaan nyt kylmän ja karun todellisuuden. Ikkunoista vetää niin, että verhot heiluvat. Huoneen lämmityksestä vastuussa oleva patteri on ollut täysillä jo alkupäivistä alkaen ja on nyt joutunut mahdottoman urakan eteen. Onneksi pohjoissuomalainen on karaistunut kylmään ja matkustaa villasukkien ja fleece -vaatteiden kanssa. Pientä alkavaa köhää on ollut havaittavissa, mutta joka viikko kevät on jo askeleen lähempänä (kuin suomessa).

Tekniset teoriahullut

Valtiotieteellinen tiedekunta on varsin vakuuttava laitos. Ulkoapäin se on suuri ja hieman uhkaavana kohoava kivilinna. Myös sisäpuolella on omat hankaluutensa ja akateemisen painostava ilmanala. Opiskelu on kuitenkin pyörähtänyt yllättävän hyvin käyntiin, kun oppi tunteihin liittyvät perusniksit. Tunnit ovat 45minuutin mittaisia ja niitä on yleensä kolme peräkkäin samassa luentosarjassa. Orjallisen tarkasti luennoitsija tai kurssinvetäjä pitää vartin tauon tuon neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen. Onkohan kukaan koskaan Tanskassa kokeillut 90minuutin oppitunteja.. Tämän ajankäyttötavan vuoksi lounastauot ovat täysi mahdottomuus jos on kaksi kurssia peräkkäin. Jo pelkkä tiedekunnan toiselle puolelle juokseminen viidessätoista minuutissa uuden luentosalin perässä on saavutus.

Luentosarjat poikkeavat Suomalaisista muutamin tavoin. Tanskassa luentokurssiin yhdistyy ”kirjapaketti” eli jokaista kontaktituntia varten odotetaan opiskelijan lukevan kotona noin 70sivua aiheeseen liittyvää tekstiä, minkä kurssinvetäjä on tarkoin valikoinut. Kokonaan uusi seikkailu on noiden tekstien itselle hankkiminen. Jotta opiskelija tietää mitä milloinkin pitää lukea ja mitä kurssilla tehdään, on kursseille rekisteröidyttävä yliopiston intrassa. Tämä kaikki tapahtuu luonnollisesti tanskaksi, vaikka kurssit ovat englanninkielisiä. Kyllähän kaikki osaavat sen verran tanskaa (myös brasilialaisvaihtarit). Sinänsä intra -järjestelmä on erittäin käytännöllinen (kunhan hioisivat pois nuo pienet kieliongelmat), mutta vaatisi monelta suomalaisproffalta aivan liiallista tietotekniikan hallintaa. Kun opiskelija on lopulta rekisteröitynyt kurssille, selvittänyt tarpeelliset materiaalit ja lukenut ne, olisi teksteistä osattava myös keskustella tunnilla. Tekstit ovat suuriltaosin erilaisia politiikan teorioita kurssin aihealueesta ja mistään muusta ei paljoa puhutakaan. Tunnilla keskustellaan teorioiden eroista, kuka on kehittänyt minkäkin teorian ja mitkä niistä opiskelijoiden mielestä ovat pätevimpiä. Hiljainen ja tarkkaavainen suomalaisopiskelija on auttamatta pulassa.

Lopuksi on kyllä hehkutettava hieman tämän systeemin pedagogisia hyviä puolia. Yliopisto on jotenkin onnistunut huolehtimaan resurssinsa niin, että on mahdollista pitää kursseja joilla on alle kymmenen osallistujaa (yleensä kurssilla on noin kymmenen - parikymmentä opiskelijaa), mikä tehostaa väkisinkin kurssin sisällön omaksumista. Tanskalainen opiskelija oppii koulutuksensa aikana oman alan teoriat varmasti ulkoa ja tietää mitä ”kentällä” puhutaan. Jokainen kehittää myös aivan kuin vahingossa akateemisen argumentaation taidon. On pakko miettiä millaisen koulutuksen saa suomalaisessa yliopistossa istumalla massaluennoilla ja lukemalla yksin pieniä kirjavuoria.

Alkukankeutta

Naapurimaahan muuttaminen on tuntunut ajoittain olevan maailman vaikein asia. Selkeää tietoa järjestelyjä varten on ollut lähes mahdoton saada. Alkaako yliopiston kevätlukukausi helmikuun ensimmäisellä viikolla vai tammikuun viimeisellä, vaiko kenties vieläkin viikkoa aikaisemmin. Siinävaiheessa kun olin jo päätänyt muuttaa helmikuun alussa sain vistin, että pitäisikin olla paikalla jo tammikuussa. Onneksi asioilla on kuitenkin ihmeellinen tapa loksahdella paikoilleen.

Taskaan päästyä asiat ovat tuntuneet vähintään yhtä kaottisilta. Tässävaiheessa on muistettava, että luulin muuttavani maahan, jossa käytännöt olisivat hyvin samanlaisia kuin koto-Suomessa. Ihmeekseni huomasin, että Tanskan yliopistot ovat päättäneet olla noudattamatta turhan orjallisesti Bolognian prosessia eikä esimerkiksi kurssien arvostelu millään lailla muistuta Suomessa totuttua. Toinen erikoisuus ovat loppukevään kokeet. Tanskassa ei harrasteta kirjapakettien tenttimistä tai edes luentokurssia seuraavaa tenttiä, vaan vaihtoehtoina ovat suullinen koe (joka kuulosti selitettynä lähinnä teloitusta edeltävältä kuulustelulta) tai seminaarityön laajuisella koti-esseellä. Allekirjoittanut on vakuuttunut menevänsä liiaksi paniikkiin kuulustelujoukkojen edessä ja valitsee siis suosiolla esseet. Ja sellainenhan on kirjoitettava jokaisesta kurssista. Koti-essee on kuitenkin mahdollista tehdä myös parin kanssa (vaikkakin sivumäärä luonnollisesti tuplaantuu siinätapauksessa lyhyen gradun mittaiseksi) tai yhdistellen kaksi kurssia, jotka aihealueiltaan ovat yhdistettävissä (ja taas tupla sivumäärällä, luonnollisesti). Joka tapauksessa on myönnettävä tämän olevan erittäin hyvää harjoitusta gradu-riman madaltamiseksi.

Nyt kun naapurimaahan muuttanut opiskelija on selvinnyt yliopistomaailman kiemuroista ja tietää mitä keväällä akateemisesti tekee on muistettava myös se sosiaalinen puoli. Pohjois-Suomalaista luonnetta on siunattu hienoilla piirteillä kuten ujous ja julkisten esittelyleikkien kammoaminen, mikä luonnollisesti tekee uusiin ihmisiin tutustumisen kankeaksi. On kuitenkin helpompaa sosialisoitua väkinäisten leikkien kautta, kuin yksin luentosalissa toisia etsien. Valtiotieteellisen Vaihto-opiskelija -porukasta on kerrottava nyt jo hieman, se on tänäkeväänä hyvin sekalainen, mutta omasta näkökulmasta katsottuna ”hyvin nuori”(tarkoittaako se minun olevan jo vanha..). Onneksi kanssaopiskelijoista löytyy myös muutama yltiösosiaalinen tapaus ja niiden seuraan lyöttäytymällä ei voi olla ystävystymättä eli eiköhän se alkukankeus tästä lähipäivinä helpotu.

Aivan aluksi

Tämä blogi syntyy ystävän mainion esimerkin seurauksena. Kaveriporukan hajaantuessa ympäri maailmaa töiden ja opintojen vuoksi on oiva keino jakaa arki ja uuden paikan erikoisuudet blogin välityksellä.


Seuraavien kuukausien aikana tarjoan mahdollisuuden seurata arkeani Tanskassa näiden kirjoitusten kautta. Tanskaa kohtaan olen vuosien varrella kehittänyt jonkinmoisen viha - rakkaus -suhteen ja tarkoituksenani on kevään aikana selvittää muuttaako arkinen todellisuus mieltymyksiäni Tanskan suhteen. Lähtökohdiltaan Tanskahan on se "paras" (ja kallein) pohjoismaa. Yhteiskunta järjestelmineen pitäisi olla miellyttävän samanlainen kuin Suomessa. Ihmisten samantyyppisiä ja luonto tutun näköistä. Tanskan talven pitäisi olla hieman lämpimämpi ja lyhyempi kuin pimeän ja märän Suomen. Kaiken lisäksi tanskalaiset tuntuvat olevan hyvin onnellisia kotimaassaan, ruohon on siis oltava siellä vihreämpää.